Aitoja asiakaskohtaamisia
Pesäpalloaiheinen riipus
Vanhempi rouva tuli liikkeeseen ja kyseli pesäpalloaiheisia hopeisia riipuksia. Hän halusi antaa valmistumislahjan nuorelle aktiiviselle pesäpalloilijalle. Eihän sitä valmiina ollut, mutta otin yhteyttä Sassi Designille ja kysyin voisivatko he tehdä aiheeseen sopivan riipuksen. Sassilta haettiin lähikoulusta pesäpallo räpylä malliksi ja siitä tehtiin hopeinen riipuskoru. Asiakkaan toive toteutui.
Räpylä riipus on mallistossa by Sassi Design.
Kultainen panssariketju
Mies asiakas tuli korjauttamaan kultaista panssariketjuaan. Otin ketjun vastaan, tarkistin leimat, pituuden ja painon.
Ketju oli venynyt yli 10cm normaali ketjun pituuksista. Kysyin voidaanko samalla lyhentää sopivaan mittaan, sovitimme 50cm ketjua ja asiakas suostui ketjun lyhentämiseen. Noh, kultaa jäi vielä 10cm hyödyntämättä. Kerroin vaihtoehdot eli kultasepän työstä voidaan hyvittää ketjunpätkä tai sitä voi käyttää myöhemmin muihin korjauksiin tai siitä voi tehdä vaikka riipuksen. Asiakas innostui riipus ajatuksesta, hän halusi tehtävän riipuksen hänen ensimmäisestä koirasta. Asiakas laittoi koiran kuvia whatsupilla minulle ja minä välitin kuvat kultasepälle. Kultaseppä ja asiakas valitsivat kuvan ja ketjunpätkä sai uuden elämän.
Pahan päivän varalle
Nuorehko nainen tuli myymään kultaisia panssariketjujaan, niitä oli useampi ja minä mietin, pystynkö kaikkia lunastamaan kerralla. Niinpä ehdotin, että hän myy osan ketjuista ja jättää osan ns.pahan päivän varalle. Näin teimme. Meni aikaa puolisen vuotta, kun sama nainen tuli liikkeeseen sanoen, että nyt tuli se paha päivä. Sovimme kaupat loppuketjuista.
"Rolexeja"
Minulle tuotiin pussillinen rannekelloja hävitettäväksi. Sai laittaa roskiin surutta, minä kävin kellot läpi ja siellä oli naisten Leijona rannekello, mekaaninen eli vedettävä malli. Kokeilin vetää ja laitoin aikaan, kello lähti käymään. Takana oli kaiverrus vuodelta 1939, se oli saatu kihlajaislahjaksi ennen sotia. Kellotaulu oli helmiäistä, sekuntiosoitin 2mm pitkä, kellotaulun reunoilla ykkösen yläpuolella oli 13 jne. eli pieni täydellinen naisten korukello, ikä ja käyttö näkyi, mutta se toimi. Ei se roskiin mennyt. Koululaiset kävivät kysymässä, onko meillä ”Rolexeja” myynnissä niin sanoin, että minäpä näytän teille ”Rolexin” ja esittelin pientä naisten Leijona rannekelloa samalla arvuuttelin kellon ikää. Kerroin nuorille sen iän ja tarinan sekä laitoin heidät kuvittelemaan työkalut tuolta vuosikymmeneltä. Kuinka paljon on tehty käsin ja kuinka ne kestää edelleen. Kello sai uuden kodin ja taakse kaiverruksen 30.5.26.
Lahja äidille ja tyttökaverille
Joulun alla liikkeeseen tuli nuori mies vaihtamaan kelloon paristoa. Vaihdoin paristoa ja juttelimme niitä näitä Joulusta. Nuori mies hoksasi, että hänpä ostaa samalla äidille ja tyttökaverille samanlaiset korut lahjaksi. Minä siihen, että ei missään tapauksessa samanlaisia tai sinulla ei ole tyttökaveria enää Joulun jälkeen. Nuori mies katsoi minua hämillään ja minä selitin, että äiti on varmasti onnellinen, jos saa samanlaisen korun kuin tyttökaverikin, mutta tyttökaveri ei ole onnellinen. Ehdotin, että voit ostaa saman hintaiset, mutta erilaiset. Liikettä sulkiessani näin nuoren miehen hyppelevän lahjapaketit mukanaan autolleen. Minua hymyilytti.
Korvakorun reijät 90-vuotiaalle
Iäkäs nainen lähempänä 90 vuotta tuli liikkeeseen ja halusi, että tehdään korvakorun reijät. Siinä asiakasta valmistellessa, kyselin, että onko reikiä ollut aiemmin? Ei ollut. ”Mikä sitten sai hänet nyt liikkeelle asian tiimoilta?” Hän päättää itse vielä omista asioistaan ja haluaa korut korviin. Minä nostin peukkua ja napsautin korut paikoilleen.
Autistiselle tytölle reijät korviin
Liikkeen puhelin soi ja minulta kysyttiin, teenkö autistiselle tytölle korvakorun reijät. Kysyin ikää ja sanoin, etten ole aiemmin tehnyt, mutta voin yrittää. Äiti ja tyttö tulivat, kerroin ensin rauhallisesti mitä tapahtuu, sattuuko jne. Valitsimme korut ja äiti kääntyi selin meihin päin ja oli siinä koko tapahtuman ajan. Kysyin ensimmäisen korun laittoon tytöltä lupaa ja se napsahti nätisti paikoilleen. Kysyin laitetaanko toinen niin tyttö sulki silmät ja korvat, oli hetken niin ja sanoi, että nyt laitetaan. Kaikki meni hienosti ja vieläkin tätä muistellessani kyyneleet tulevat silmiini.
Mummo ja 9-vuotias tyttö
Mummo kävi etukäteen kysymässä korvien reijitystä ja aikoi hakea tytön koulusta ja tulla käymään. Mummo ja 9v.tyttö tulivat. Kävimme tapahtuman ensiksi rauhassa läpi, sitten aloin laittamaan koruja korviin. Tyttöä alkoi jännittämään ja laittamisesta ei tullut mitään. Mummo siinä suutahti ja sanoi, ettei tulla enää ikinä, jos et anna nyt laittaa koruja. Sanoin mummolle, että menetkö vähäksi aikaa ulos ja kyselin tytöltä, mistä homma kiikastaa. Ja kun se selvisi niin sanoin tytölle, että menepä sinäkin ulos ja tule liikkeeseen niin leikitään alusta alkaen koko homma uudestaan. Sitten vaan naps ja naps, korut olivat korvissa. Kaikki hyvin, sain kiitokseksi vielä ruusun.
Lahjakortti vaimolle
Liikkeeseen tuli nuori mies, joka halusi ostaa lahjakortin vaimolle. Minä kysyin häneltä, haluaisiko kuitenkin ostaa lahjan vaikka korun? Mies siihen, ettei osaa ostaa eikä ole koskaan ostanut vaimolle korua. Aloin esittelemään hopeisia vaihtoehtoja, kerroin, että korun voi vaihtaa ellei se miellytä, että kauppa on riskitön siltä osin. Sain miehen ostamaan Lumoavan Rakkain riipuksen. Eipä aikaakaan, kun vaimo tuli ja sanoi, että koru on ihana, mutta ketju on liian pitkä hänelle. Tutkimme yhdessä tilannetta ja kysyinkin, että onko hän huomannut ketjussa olevan lenkin, jolloin korun voi laittaa lyhemmälle. Samalla vaimo halusi tietää, mitä muuta sarjaan kuuluu. Esittelin vaihtoehdot ja rouva ihastui korvakoruihin. Tuli Joulun aika ja liikkeen tuli mies ja minä kävelin suoraan koruhyllylle ja otin rouvan valitsemat korvakorut ja sanoin, että nämä lähtee joululahjaksi. Mies oli ihmeissään, kun muistin, mutta niin olin minäkin.
